Partiolainen on rohkea, ihan kuin Pyhä Yrjökin oli. Uskaltaakin vain ilkeä lohikäärme tulla uhittelemaan niin täältä pesee, ihan milloin vain ! Rohkeus on sana, josta tulee mieleen sankaruus ja uroteot. Urheutta ja pelottomuutta on nykyaikana vaikea osoittaa niin näyttävästi ja dramaattisesti kuin ritarien ja suurten kertomusten aikoina silloin kauan sitten, nyt vaan sitä ihan tavallista elämää.
Mikä siinä meidän ihan tavallisessa elämässä sitten vaatii rohkeutta? Miten partiolainen voi olla ihanteensa mittainen? Onko rohkeutta vain sellainen teko, jonka joku on tai mahdollsimman moni huomaa ? Mistä rohkeuden huomaa ? Mistä rohkeuden tunnistaa ?
Tässä muutamia ajatuksia vaikka kesäillan hämärässä nuotion ympärillä mietittäväksi, keskustelkaa ja jatkakaa listaa !
Rohkeutta on :
- sanoa mielipiteensä, vaikka kaikki muut olisivatkin eri mieltä
- puhua totta
- sanoa, että pelkää
- puolustaa heikompaa
- sanoa joskus ei
- virheen myöntäminen
- uskaltaa sanoa, että välittää
- pyytää anteeksi
- uskoa unelmiin
- ottaa riski
- luottaa itseensä ja toisiin
- kohdata toinen ihminen
- uskoa hyvään
(Heli '' Evette'' Reponen, PTP, TL 5/2003)